Tarinatauko – sanataidetta kehitysvammaisille- ja erityislapsille

//Tarinatauko – sanataidetta kehitysvammaisille- ja erityislapsille

Tarinatauko – sanataidetta kehitysvammaisille- ja erityislapsille

tarinatauko

Tarinatauko – sanataidetta erityistä tukea tarvitseville koululaisille

Tarinatauko oli Kirjan talon kehittämishanke, jonka tarkoituksena oli suunnitella ja toteuttaa
osallistavia ja elämyksellisiä sanataidekokonaisuuksia erityistä tukea tarvitseville koululaisille.
Tarinatauko pyrki tarjoamaan osallistuneille oppilaille kokemuksia kuulluksi tulemisesta,
vaikuttamisesta ja itseilmaisusta. Lapsen oman toimijuuden vahvistaminen oli työskentelyssä
avainasemassa.

Hankkeelle myönnettiin Taiteen keskustoimikunnan lastenkulttuurin erityisavustus, sekä Sohlbergin
säätiön apuraha. Hankkeen suunnitteli ja toteutti sanataideopettaja Veera Kivijärvi. Hankkeella oli
paikkansa soveltavan taiteen ja sanataiteen kentillä, koska Turun seudulla ei ollut vielä vakiintunutta
sanataidetoimintaa lapsille, joilla on erityisen tuen tarpeita. Tarinatauko toteutettiin vuoden 2014
kevät- ja syyslukukausina. Hankkeen yhteistyökouluiksi valikoituivat Mylly-Antin koulu sekä
Luolavuoren koulun Piiparinpolun yksikkö. Runosmäen kirjasto toimi elimellisenä yhteistyötahona
tarjoamalla satuhetkille tiloja, ja auttamalla monissa käytännön järjestelyissä.

Esityksiin ja tuokioihin osallistuneiden oppilaiden kommunikaatiotavat vaihtelivat: verbaalisen
ilmaisun lisäksi osa oppilaista kommunikoi vain tukiviittomien ja kuvien avulla, osa äännähdyksin ja
ilmein. Yhteistyössä luokkien opettajien ja ohjaajien kanssa Tarinatauon tärkeimmäksi
kommunikaatiovälineeksi valikoitui tuntoaisti, koska se yhdisti kaikkia lapsia. Erilaisiin
tuntoaistimuksiin perustuen suunniteltiin tarinakokonaisuuksia, joissa oli aukkoja ja tiloja lasten
omalle ilmaisulle.

Tarinatauoilla järjestettiin hienot syysjuhlat, joissa osallistujat pääsivät rummuttamaan
kurpitsarumpuja ja maistamaan sadonkorjuuherkkuja. Kekrin aikaan seikkailtiin jännittävässä
kummitustalossa, jossa varjot leikkivät seinillä ja noidat käkättivät taikakattiloidensa äärellä.
Tarinatauko tarjosi oppilaille sirkuksen, jossa ihmeteltiin ujoa voimamiestä, pelokasta
nuorallatanssijaa ja ystävänsä kadottanutta klovnia. Lisäksi Tarinatauoilla etsittiin aarteita, löydettiin
uusia ystäviä ja nautittiin kevään ensimerkeistä. Kaikissa satuhetkissä oli mukana värikästä
lavastusta, valoja ja ääniä, jotka loivat tarinan tunnelmaa. Jokainen lapsi sai myös vuorollaan
maistaa, haistaa tai tunnustella jotakin tarinassa esiintyvää asiaa, kuten kevään kukkasia tai karhun
puusta noutamaa hunajaa. Oppilaiden avustajat auttoivat aistitehtävien tekemisessä ja tukivat
tarinan kulkua tulkkaamalla lasten reaktioita tapahtumiin. Sadutustilanteissa avustajat välittivät
lasten tukiviittomilla, äänähdyksillä tai kuvilla ilmaisemia asioita niin, että lasten kertoma pääsi
osaksi tarinaa.

Opettajat ja avustajat kertoivat saaneensa tarinahetkistä uusia ideoita koulutyöskentelyyn, ja retkiä
kirjastolle satuhetkiin pidettiin mukavana vaihteluna. Hankkeeseen osallistuneiden koulujen mukaan
erityisen tuen ryhmiin on haastavaa saada taiteilijavieraita, eikä mahdollisuutta retkiin koulun
ulkopuolelle tarjoudu erityisen usein. Tarinataukoa pidettiin tarpeellisena ja virkistävänä lisänä
koulun arkeen.

By | 2018-02-23T20:28:59+02:00 helmikuu 24th, 2015|Ajankohtaista|Kommentit pois päältä artikkelissa Tarinatauko – sanataidetta kehitysvammaisille- ja erityislapsille

About the Author: