Runoilemisen taito

//Runoilemisen taito

Runoilemisen taito

Olin  viime tiistaina seuraamassa runonkirjoittajapiiriä, jota veti niin ikään runoilija Juha Kulmala. Piiri on tarkoitettu niille, jotka aikovat joskus julkaista omia runojaan. Luulin vielä hetkeä ennen piirin alkua, että se on jotenkin sanataidekoulun tapainen, mutta siellä keskusteltiinkin jo kotona tehdyistä teksteistä. En ollut varautunut sellaiseen ennalta, joten tyydyin katsomaan sivusta.
Tekstejä arvioitaessa, ulkopuolisen näkökulmalla on merkitystä. Perheeltä ja ystäviltä saatu palaute on usein pelkästään ylistävää, mikä tuntuu tietysti mukavalta muttei auta kehittymään kirjoittajana.
Runonkirjoittajapiirissä luettiin aina vuorollaan osallistujien tekemiä runoja. Sitten mietittiin porukalla, mikä niissä oli onnistunutta ja mitä voisi vielä hiukan parantaa. Paikalla vallitsi loistava ilmapiri, jossa oli tilaa myös keskinäiselle vitsailulle. Jaettava kritiikki oli rakentavaa.
Runojen julkaisukynnys saattaa alussa olla hyvinkin korkea. Kirjoittajaa pohdituttaa, miten muut mahtavat hänen tekeleisiinsä suhtautua. Liialliseen itsekritiikkiin ei saa kuitenkaan vaipua. Jos aikoo joskus julkaista jotakin, täytyy tottua saamaan kaikenlaista palautetta.
Luin nuorempana paljon runoja. Omistan vieläkin monta runokirjaa, joita voisin vielä joskus vilkaista. Olen viime aikoina itsekin alkanut kirjoittamaan joitain, mutta laadusta en välttämättä sano mitään. Jotkut väittävät että olen hyvä kirjoittamaan tunteellisia runoja. Kuka tietää – ehkä olenkin.
Runon kirjoittaminen ei ole samanlaista kun romaanin kirjoittaminen. Sitä ei vain istuta tietokoneen ääreen joka päivä samaan aikaan ja sanota että ”kirjoitanpas tässä nyt jotakin” vaan inspiraatio tulee kun on tullakseen. Runo voi syntyä nopeasti tai hitaasti, mutta sen sisältö on mietitty. Jopa sen rosoihin on käytetty aikaa. Runosta kyllä huomaa, jos se on väännetty kokoon väkisin.
Olen aina pitänyt runoista niiden monimuotoisuuden takia. Ne voivat olla oikeastaan minkä pituisia tahansa, aina yhdestä lauseesta moniin sivuihin. (Eri asia sinällään, kuinka pitkiä jaksetaan lukea.) Lajityyppien kirjokin on valtava, ja mistä tahansa aiheesta pystyy periaatteessa laatimaan runon!
Runopiirin seuraaminen oli todella avartava kokemus, ja sain siitä monia hyviä ideoita, joita voin käyttää joskus myöhemmin.
Siiri Saarinen
Kirjoittaja on Kirjan talolla TET-harjoittelussa
By | 2018-02-23T20:28:55+00:00 marraskuu 7th, 2016|Ajankohtaista|Kommentit pois päältä artikkelissa Runoilemisen taito

About the Author: